Error mielenhäiriöitä kirjassa törmäsin ajatelmaan joka on puhutellut itseäni ja koskettanut myös omassa elämässäni.

Yksi hyvä lääkäri, sairaanhoitaja, psykologi tai terapeutti voi pelastaa ihmishengen. Heidän työtään ei pitäisi ylhäältä käsin vaikeuttaa typistämällä resulsseja. Elämän arvoa ei voi koskaan mitata rahalla.

Hoitajani on kulkenut elämässäni mukana reilut kolme vuotta ja halusin muistaa häntä näin joulun alla. Mun on ollut aina vaikeaa sanoa tärkeille ihmisille kuinka tärkeitä ja arvokkaita he ovat elämässäni ollut. Kirjottamalla pystyn paremmin tunteitani tuomaan ilmi niinpä päätin kirjoittaa hänelle kirjeen. Mielestäni onnistuin kiittämään avusta ja siitä kuinka tärkeä ihminen hän on toipumisessani ollut. Sain häneltä viestin joka veti hiljaseksi ja olen yrittänyt ottaa sen kaiken vastaan.          

Kiitos kauniista kirjeestäsi. Sait kyyneleet silmiini ja lämpimän tunteen sisimpääni. Kiitos sinulle! On ollut iso oikeus kulkea kanssasi tätä matkaa   ja olen ylpeä sinusta. Olet itse tehnyt suurimman työn ja siinä olen yrittänyt auttaa ja tukea sinua. Muista että olet älykäs ja fiksu ihminen joka on saavuttanut paljon kun on oppinut tuntemaan itseensä. Kaikilta se ei vain onnistu.

Törmäsin taas siihen etten osaa vieläkään arvostaa itseäni riittävästi vaikka musta tuntuu että itsearvostukseni on kyllä Klubitalo toiminnan myötä lisääntynyt. Viime vuosia kun mietin niin näen epäonnistumisia, kaksi ammatillista kuntoutumista on kaatuneet psyykkisiin ongelmiin mutta nyt vasta ymmärsin tämän viestin jälkeen että olenhan saavuttanut paljon myös asioiden käsittelyn myötä. Se on ollut kuin sokea piste  etten kykene näkemään positiivisia asioita vaan näen elämäni sarjana epäonnistumisia. Olen vaativa ja tätä piirrettä ollaan paljon käsitelty ja tätä kautta olen saanut käsitystä itsestäni. Mulla on rutiinit jotka tuovat elämääni turvaa ja rutiinien rikkominen tuntuu jotenkin pelottavalta. Etukäteen mietin tarkkaan millälailla pukeudun, tiettynä päivänä käyn kaupassa ja peseydyn. Tiskit on tiskattava heti enkä tykkää että pyykkikorissa on likaisia vaatteita.. Näitä rutiineja riittää. Jotenkin en vaan tunnu kestävän epävarmuutta tuottavia asioita ja muutokset arkielämässä saavat mut helposti pois tolaltani.

Siitä juuri viime kerralla puhuttiin että nämä persoonallisuuden piirteet ei välttämättä häviä mutta se on jo paljon kun pystyy näkemään mikä johtuu mistäkin. Moni asia on elämässäni hyvin kun miettii elämää pari vuotta taaksepäin. Siitä puhuttiin kun en ole työelämässä mukana niin koenko että olen syrjäytynyt. En voi sanoa. Vaativa puoli nostaa herkästi ajatuksia että mun olisi tehtävä työtä mutta kun olen Klubitalo toiminnassa mukana annan tätä kautta oman panokseni ja vaikutan tätä kautta esimerkiksi enakkoluuloihin mitä mielenterveys ongelmiin liittyy.

Ensi vuotta kun mietin niin haluaisin enemmän olla sisaruksieni ja heidän lapsien kanssa tekemisissä. Aikoinaan pidin paljonkin yhteyttä mutta viime vuodet on mennyt sen verran masennuksen sumussa että kyllähän ihmis-suhteet siitä on kärsinyt. Äitini sisko oli mulle tärkeä ihminen lapsuudesta ja nuoruudessa. Ajattelin että haluisin häntä myös nähdä. Näistä asioista kun puhuin hoitajalleni niin sain kuulla että pari vuotta sitten ei olisi tullut kuulookaan että olisin tälläsiä asioita puhunut. 

Hyvissä mietteissä voi tätä vuotta lopetella ja katsoa ihan luottavaisesti tulevaisuuteen. Joulua vietän ystävien ja vanhempien luona. Hyvää joulua kaikille ketkä sattuivat lukemaan tämän.

Henkka