Tässä sitä aamu on tullut touhuttua Klubilla. Aukaisin oven klo 08:05 ja talo oli jo mukavasti täynnä väkeä. Vastaanoton kirjautumislaiteen kanssa oli jälleen pientä värkkäämistä aamusta, mutta kirjautuminen saatiin toimimaan. Nappasin tottumuksesta jo itselleni vakkariksi melkein muodostuneen kaapin numeron ja täytin sen tavaroillani. Vastaanotosta laitoin valot päälle ja tietokoneen raksuttamaan itseään auki. Siirryin toimistoon valmistautumaan aamunpalaveriin.

Aamunpalaverissa tartuttiin jälleen ottamalla aamusheriffi käyttöön ja siihen tehtävään tarttui uusi kävijämme, joka on tutustumassa hiljalleen jäsenyyteen. Hän ilmaisi olevansa tarkka kellon kanssa. Aamusheriffi sellainen joka pitää puheenjohtajana porukan kasassa aamun aiheissa ja vie aamun keskustelua aiheista toisiin. Aamuun oli muutamia aiheita noussut joita purimme aamupalaveriaihetaululta. Aiheina oli; minne jakaisimme Mieleni minun tekevi-kirjoja, eilen hoidetun sähköpostin kertominen muille, joka liittyi markkinointiin ja tammikuussa aloittavan sairaanhoitaja Bettiinaan tulosta. Muuna keskustelun aiheena oli hyvinvointikuntayhtymän puheenjohtajan irtisanoutuminen, jonka itse nostin puheeksi. Varttia vaille yhdeksän johtajamme Jussi nousi tekemään työnjakoa ja alkoi käymään toimiston työtaulua läpi. Kirjoittaen sinne päivämäärän, nimipäivät, päivän ohjelman ja työnjaon aikana paikalla olevat henkilöt. Korvaani särähti, että vessat on siivottu viimeksi kuun alussa.

Työnjaon päätyttyä tartuin vessojen puunaamiseen. Tärkeintä hommassa oli se, että saan suojahanskat käteen ja onneksi ne löysin. Kyllähän niistä puhtaat tuli ja roskien keräämiseen sain apua toiselta jäseneltä. Nyt kelpaa kaikkien taas käydä niissä. Toivottavasti yleiseen siisteyteen tarttuu porukkaa, koska yhdessä täällä ollaan. Toki myönnän, että itsellenikään se ei aina ensimmäisenä mieleen tule.

Olen saanut tämän 3,5 kuukauden "jäsenharjoittelun" aikana oman paikkani yhteisöstä. Eikä se vaatinut paljoa, että  pääsee yhteisöön mukaan. Olit sitten vaikka hieman hiljaisempi niin sinut huomioidaan.

Täällä aktiivijäsenistä on tullut tuttuja ja heidän kanssaan pystyy juttua heittämään, eikä meininki ole niin jäykkää. Päivät elää paljon sen mukaan millainen väki talon sisällä on ja millaisia soittoja tulee puhelimiin. Tuleeko tutustujia, saadaanko kutsu esittelytehtäviin ja millaisia ideoita kukakin milloinkin keksii. Yllättävin tilanne mihin itse yhtäkkiä pääsin johtajamme puolesta, että minut oli ilmoitettiin radiohaastatteluun. No, siellä sitä sitten oltiin toinen jäsen/työkokeilija rinnalla. Se oli molemmille oma kokemuksensa.

Olen ammatillisessa kuntoutuksessa ja taustallani on vakituinen työpaikka. Aloitin tämän kuntoutumisen taipaleen  ammatillisessa kuntoutuksessa tämän vuoden keväällä ja monien palaverien jälkeen olen tässä. Istun täällä kirjoitan ja kerron teille jotain aivan tästä hetkestä ja ajatuksesta.

Tähän Klubitalo "harjoitteluun" on mahtunut paljon asioita ja voimaannuttavia kokemuksia. Ei siihen yksi päiväkään riitä mitä kaikkea olen päässyt 3,5 kk sisällä tekemään. Pienistä tehtävistä vastuullisempiin tehtäviin.

Tämä yhteisö elää. Eli muokkaantuu siitä kuka astuu ovesta sisään. Klubin ohjelma elää siis jatkuvasti ja se on paikan vahvuus. Tämmöisen paikan löysin ja sain sitä voimaa. Tämä paikka kirjoittaa tarinoita elämän hyvinvoinnin vahvistumisesta, vertaistuesta, ystävyydestä ja työpainotteisen toiminnan tuomasta tuesta, joka ponnauttaa useat eteenpäin ja on vienut minua eteenpäin. Klubikokemustarinoita on jo useita ja jokainen on ainutlaatuinen omansa hieno tarina. Minä aloitin klubitarinani touko-kesäkuun vaihteessa 2016 ja en ole katunut päivääkään.

Onneksi innostuin kirjoittamaan päiväkirjaa klubipäivistä. Se sai alkuun tämän blogin, johon toivottavasti useat jäsenemme innostuisivat jakamaan ajatuksiaan.

Tule tänne ja kerro, jos haluat vaikka oma tarinasi mikä toi sinut luoksemme! Niin saat oman klubitarinasi alkuun...

Susanna, Susseli, ihan Susse vaan... Kiitos, että luit tämän..

 

Ps.Sain tämän kuvan eilen tutulta. Olin tullut hänelle mieleen tuosta kuvasta.