Nuoruudessa kirjottelin paljonki. Tunsin olevani hyvä siinä ja se oli varmasti yksi hyvä selviytymiskeino siihen aikaan. Haaveilin kirjottavani tulevaisuudessa mutta jotenkin se aina vain jäi.

Nyt kun olen ollut Klubitalon toiminnassa mukana olen sitä saanut hieman takaisin elämääni. KlubiLahti lehden tekoon olen osallistunut ja aiemmin luovan kirjoittamisen ryhmään. Toipumistarinaani olen myös kirjoitellut kokemusasiantuntija  koulutuksessa ja teatteri projektissa. Ehkä tämä blogi olisi uusi juttu mihinkä rupeaisin kirjoittelemaan.

Olen tuntenut oloni vapautuneeksi viime aikoina. Tämä on uusi tunne elämässäni, niin pitkään on ollut kuitenkin ollut masennusta ja puristavaa ahdistusta. Yksi asia mikä tähän on auttanut on varmasti se että olen saanut eläke päätöksen. Tulevaisuuden asiat on kuormittanut mua ja en ole osannut keskittyä täysin toipumiseeni vaan kaikki energia on mennyt tulevaisuuden murehtimiseen. En ole kyennyt irrottamaan otettani siitä ja sitä kun ollaan hoitajan kanssa käsitelty niin se on osa persoonallisuuttani. Nyt voin keskittyä mulle tärkeisiin asioihin ja ehkä vihdoin elää itseni näköistä elämää.

Työelämä on mulle tarkoittanut suorittamista ja en ole pystynyt nauttimaan vapaa-ajasta vaan työasiat ovat pyörineet koko ajan mielessäni. Vapaaehtois pohjalta pystyn työskentelemään parhaiten ja uskon että mulla on paljon annettavaa vertaistuki ja kokemus pohjalta. Ensi vuoden tavoitteita kun mietin niin Klubitalon toimintaan haluaisin sitoutua enemmän ja jos voimavarat sallivat.

Hoitajani on ollut tärkeä pala toipumisessani. Nyt kun asioitani ollaan käsitelty reilun kolmen vuoden aikana niin eteenpäin ollaan menty. Mielikuvat siitä kun vuonna 2013 päädyin osastohoitoon ja koko elämäni mureni silmieni edessä pieniksi palasiksi. Koulut jäi kesken ja olen totaalinen epäonnistuja ja en halua jatkaa tätä elämää. Itsearvostukseni on siitä kiinni kuinka pärjään työelämässä ja se kun vietiin pois jäljelle ei jäänyt kuin tyhjyyttä. Elämän pitää rakentua toiselta pohjalta, mun on on syytä olla niistä asioista mitä mulla on , eikä niistä mitä mulla ei ole.

Klubitalolla tasavertaisuus on ollut mulle tärkeää. Alemmuuden tunne on kulkenut mukanani kouluissa ja työyhteisössä ja se on ollut hieno kokemus että on osa jotakin yhteisöä ja kokee kuuluvansa porukkaa. Sosiaaliset pelot varjostivat nuoruuttani ja kanssa käyminen ihmisten kanssa oli hankalaa, saati sitten ruokailu tai kahvittelu muiden nähden.

Olen edelleen tarkkailija sosiaalisissa tilanteissa ja multa menee oma aikani kun tutustun uusien ihmisten kanssa. pelot eivät kuitenkaan hallitse elämääni ja koen että mulla on nykyään laaja ystävä ja tuttava piiri. Unettomuus on asia mikä vaikuttaa tällä hetkellä suurummin elämääni. Lääkkeiden avulla saan nukuttua välillä heikommin ja välillä paremmin. Unet tuntuvat häiriintyvät herkästi kun tulee uusia asioita vastaan, oli ne sitten negatiivisia tai positiivisia.