Kirjottaminen on ollut jäissä useamman kuukauden. En ole saanut aikaiseksi oikein  ja vähän vaikeampi jakso takanapäin. Nyt tuntuu että pahimpien vaiheiden ylitse olen päässyt ja yritän tehdä itselleni tärkeitä asioita. Olen ollut ahdistunut. Vaativa persoonallisuuden piirteet ovat olleet voimkakkaana pinnassa ja aiheuttaneet väsymystä ja uupumista. pakko-oireet ovat syöneet energiaa ja pienetkin muutokset arki elämässä vaikuttavat omaan jaksamiseen. Nukkuminen on ollut haasteellista ja unilääkkeitä ollaan lisätty psykan polilla ja sen myötä olen saanut nyt paremmin nukutuksi. Aamut ovat vaikeita, tokkuraisuutta ja tuntuu kuin kävisin jollakinlailla hitaalla.

Äitienpäivä pari kuukautta sitten oli mieleenpainuva ja jätti sellasen kohtaamisen äitini kanssa jota en ole ennen kokenut. Päivä sujui rauhallisesti ja mukavasti. Sisarukseni oli myös vanhemmillani, söimme yhdessä ja juttelimme niitä näitä. Äidin viedessä mua kotiin hän totesi äitien päivät olevan hänelle vaikeita koska tietää ettei ole ollut hyvä äiti ja on tyytyväinen että suostumme edes tulemaan heidään luokseen. Pysäyttävä hetki. Olen aina ajatellut ettei äitini tuu ikinä myöntämään tehneensä mitään väärin ja tuossa hän murtuu vieressäni. Tilanne oli mulle enemmän kuin hämmentävä enkä oikein tiennyt miten suhtautuisin asiaan. Meidän perheessäämme kukaan ei ole saanut elää murrosikää, äiti jatkaa ja olen asiasta samaa mieltä. Tunteiden osoittaminen ja asioiden kyseenalaistaminen on ollut kiellettyä. Lapsuuteen liittyvät asiat ovat varmasti vaikuttaneet elämääni ja näitän asioita ollaan käsitelty psykan polilla. Olen asioiden ja menneisyyteni kanssa sopusoinnussa. En koe enää vihaa ja katkeruutta. Aikasemmin koin hyvinkin paljon mutta nykyään ajattelen ettei vanhempani ilkeyttään ole sitä tehneet vaan parhaansa yrittäneet omien kipujensa kanssa. Kosketin äitiäni olkapäähän, sanoin rakastavani häntä ja poistuin autosta silmiäni kuivaten.

Psykan polilla käyntejä lisättiin kun on ollut vähän vaikeampi jakso. Äitien päivänä tapahtunutta kohtaamista käsiteltiin, se jätti voimakkaita syyllisyyden tunteita ja tultiin hoitajani kanssa siihen tulokseen että se on turhaa syyllisyyttä. Hoitajani sanoi että olen edennyt itseni tuntemisessa siihen pisteeseen että voisin halutessani hankkia työkirjan vapaaksi ahdistuksesta, paniikista ja peloista kärsiville. Tilasin kirjan mutta en ole vielä kuin vähän selaillut sitä.

 

                            Vapaaksi ahdistuksesta       

 

   

Klubitalon toiminassa olen ollut mukana oman jaksamisen mukaan. Väipäiviä olen joutunut ottamaan. Toukokuussa olimme Krakovassa muutaman päivän reissulla ja tämä oli onnistunut ja mukava reissu. Parina päivänä olin mukana Suomen klubitalojen kevätseminaarissa Järvenpäässä ja siellä oli mielenkiintoisia luentoja ja työpajoja. Muutamia haastatteluja olen tehnyt KlubiLahti lehteen, osallistunut yhden tapahtuman suunnitteluun ja tehnyt puhtaaksi kirjoituksia. 

Minut hyväksyttiin KoKoA RY:n (koulutetut kokemusasiantuntijat) jäseneksi ja olin mukana tilaisuudessa missä tapasin muita kokemusasiantuntijoita ja missä mennään mennään täällä Päijät-hämeessä. syyskuun alussa olen menossa kahden muun henkilön kanssa Rovaniemeen jossa on seuraava Suomen klubitalot ry:n haalituksen kokous. Nyt on kesä. Yritän olla mahdollisimman paljon ulkona kun aurinko paistaa ja nauttia siitä. Oikein hyvää kesää kaikille!

KLUBITALON JÄSEN