TULI VAA MIELEEN...
Oon kelaillu (tiiän, aika järkyttävää et mä kelaan jotain) viimeaikoina paljon sitä, et miten me ollaan ihmisinä unohettu pitää huolta toisistamme, sekä täst planeetasta joka on kuitenki meiän koti, jota me nykyään ikävä kyllä kohdellaan ainoastaan rahantekovälineenä eikä kotina niinku ehkä kannattas, mut mitäs me välitetään vaikkapa sademetsistä tai jäätiköistä, pääasia et massit kilisee taskuu. Eihän me olla enää elossa ku planeetta lopulta flippaa meiän tyhmyyteen, vedenpinnat nousee ja miljardit ihmiset on kusessa ku menettää kaiken. Tulevat sukupolvet hoitaa meiän sotkut varmaan oikeen mielellään.


Miten on mahollista, et vaik jengillä menee paremmin ku ikinä ennen, ainakin taloudellisesti, niin silti maailmas on miljardi ihmistä joilla ei oo hajuakaan mistä sais safkaa tai sellasesta tuulen ja sateenpitävästä mestasta missä nukkuu yönsä. Myös tääl ”hyvinvoivissa” valtioissa on satojatuhansia ellei miljoonia ihmisiä kenelle on meille itsestäänselvät asiat aivan hukas. Eihän me voida kutsuu itteämme hyvinvointivaltioks jos on tosi paljon ihmisiä kenel ei mee hyvin millään osa-alueel, eiks me olla just niin vahvoja ku meiän heikoin lenkki?


Mut mitäs me niistä välitetään, nehän on kuitenki omien valintojensa myötä ajautunu siihen tilanteeseen, eihän ne ansaitse apua. Pääasia et saadaa uusin iphone ensimmäisten joukossa.
Mun mielestä ois iha jees jos vois välil kelaa et kuinka paljo me oikeesti tarvitaan, ihminen on loppujenlopuks aika vähään tyytyväinen. Tai en muista tiiä eikä oo mun paikka puhuakaan muiden puolesta, mut itelle ainaki riittää se et välil saa safkaa.


Ei oo tarkotus olla mitenkää moralisoiva tai syyllistävä, jokanen elää omaa elämäänsä just sillä tavalla ku parhaaks näkee, ja näin asian pitäski olla. Eikä kenelläkään oo oikeutta päättää kenenkään puolesta miten pitäis elää.


Se nykypäivän lännessä on hienoo, jokasella on ainaki näennäisesti tsäänssi menestyy, eikä tätäkään asiaa pitäs ottaa itsestäänselvyytenä ku kattoo meininkii esim. pohjois koreassa tai nykyään vaikka turkissa missä asiat ei ikävä kyl todellakaa ole näin. Eli pitää olla tyytyväinen, et eletään oikeesti vapaassa maassa missä saadaan tehdä just niitä asioita mitä me halutaan ja saadaan olla just sitä mieltä mitä halutaan ja näyttää tyytymättömyytemme niitä asioita kohtaan jotka ei meiän mielestä oikeen natsaa. Välil meit jopa kuunnellaa!

Ei mulla muuta, Micke Koistinen