perjantai, 14. syyskuu 2018

Klubitalolla tapahtuu!

Lämpimästi tervetuloa mukaan Lahden Klubitalon avoimiin oviin sekä KoKoa ry:n ja Lahden Klubitalon syysiltamiin. 

 

40597576_1780315092016000_56986289612825

 

Kuva1.jpg

torstai, 30. elokuu 2018

Syksy saapuu pikkuhiljaa

Heippa kaikille teille lukijoille, ja anteeksi tästä hiljaiselosta. Jospa vaikka saataisi aktivoitua hieman tätä blogitoimintaa. Nyt on ainakin ulkoasua päivitetty vähän ajankohtaisemmaksi! 

Syksy on aina ollut mun lempivuodenaika. On ihanaa, kun illat pimenee ja viilenee. Etenkin niin kuuman kesän jälkeen, kuin nyt on ollut! Voi kaivaa villasukat esiin ja istua kynttilöiden valossa juomassa teetä. Olen sellainen fiilistelijä.

 

40276470_1774538282593681_39099989877336

 

Otamme myös taas tutustujia lämpimästi vastaan. 

Otamme tutustujia vastaan torstaisin klo 9.30 ja 13.30
Varaathan ajan tutustumiskäynnille puh. 040 553 1339
Otamme tutustujia vastaan max 6 henkilöä / tutustumisaika.

 

Lisäksi tulossa on myös Klubitalon avoimet ovet, 25.9. kello 9:00-15:00. Ideana on tietysti esitellä Klubitalon toimintaa, mutta tarjolla on myös kattavasti kokemusasiantuntijoiden kertomuksia eri aihealueista. Kannattaa siis ehdottomasti saapua paikalle kuuntelemaan!

 

-Krista-

 

keskiviikko, 13. kesäkuu 2018

MIKS SHREK 3 PITÄIS PYYHKIÄ HISTORIANKIRJOISTA

  MIKS SHREK 3 PITÄIS PYYHKIÄ HISTORIANKIRJOISTA 
 
Viimesen noin viidenkymmenen vuoden aikana elokuva on kasvanut johtavaksi visuaalisen tarinankerronnan muodoksi, ja kuten joka alalla myös elokuvabisneksessä kiistellään kovasti digitaalinen vs. filmi, alastomuus vs. enemmän alastomuutta sekä green screen vs oikea leffasetti.  Toki vois tällä nykyisellä digiajalla argumentoida että videopelit on ottamassa vähintääki kovaa kiinni ellei yksittäisissä teoksissa ole jopa mennyt ohi visuaalisessa sekä varsinkin interaktiivisessa tarinankerronnassa. Mut täl kirjotuksella en ota kantaa mihinkään noista ylläolevista pointeista, keskityn vain ja ainoastaan tähän: Miksi Shrek 3 on helposti huonoin Shrek-elokuva ja sen olemassaolo pitäs kokonaan unohtaa. 
 
EKA POINTTI: HAHMOT. NIITÄ ON IHAN. LIIAN. MONTA. Ekassa Shrekissä pidettii homma simppelinä, mukana oli Shrek, Aasi ja Fiona, ja homma toimi, jokasta hahmoa pystyttiin alustamaan riittävästi ja kaikilla oli  sopivasti ruutuaikaa. No tokassa mentii vähä pidemmälle, mukaan tuli saapasjalkakissa, Fionan vanhemmat sekä tottakai Prinssi Uljas ja Hyvä Haltiatar, joo vähä enemmän mut pysyy viel hahmot hanskassa. Kolmannessa sitte (voi luoja) mukaan tulee prinsessat, Artturi ja Merlin, mistä yksikään ei oo tarinallisesti relevantti hahmo enkä mä pystyis ees kertomaan yhtäkään asiaa mitä nää hahmot teki Tiiättekö mikä pilas vuoden 2007 SpiderMan 3 leffan? Liian monta hahmoa. Tiiättekö mikä pilas Suicide Squadin? Liian. Monta. Hahmoa. 
 
Toka pointti: Pahikset. Jokanen elokuva ansaitsee hyvän pahiksen. Suurin osa varmaan muistaa ekan Shrekin pahiksen, Lordi Farquaardin, joka oli karismaattinen, koominen ja kaikinpuolin mainio pahis. Tokassakin Shrekissä oli mainiot pahikset, Hyvä Haltiatar hyvän biisinsä kanssa ja hänen rassukka apulainen/poika Prinssi Uljas joka täydens elokuvan pääpahista todella mainiosti! Shrek kolmannessa sitte, kuka ees muistaa koko elokuvan pahiksen?? Nii-i, eiks oo vaikeeta muistaa? No se johtuu vain ja ainoastaan siitä ETTÄ SE PAHIS OLI TAAS PRINSSI ULJAS! eli tekijät oli niin laiskoja että ne kierrätti shrek kakkosen heikomman pahiksen, ja teki siitä pääpahiksen Shrek kolmoseen!! Kamalaa. Ja ennenku ees alotan Shrek nelosesta puhumaan, ni moni varmaan pohdiskelee et ”tekikö ne shrek nelosenki” Kyllä teki. ja se on mahtava. Arvatkaa kuka siinä oli pahiksena, varmaan sen muistat, sehän oli Tittelintuure, kokonaisvaltanen, vähän outo, ja mainolla huumorintajulla varustettu mahtava pahis, ja ylipääsä iha eri tasolla kun laiskasti kierrätetty mitäänsanomaton Prinssi Uljas. 

 

KOLMAS POINTTI: SHREK KOLME ON TURHA JA TARPEETON. Kerrataas mitä shrek elokuvissa tapahtui. Ekassa elokuvassa tutustutaan tähän mahtavaan hahmoon ja maailmaan, Shrek kakkosessa maailmaan syvennytään enemmän ja hahmot saa lisää lihaa luiden ympärille. Shrek kolmosen pointti tais sit olla shrekin vauvat? Se tais tosiaan jäädä shrek kolmosesta käteen, ne vauvat.  Mut arvatkaa mitä!! Shrek Ja ikuinen onni (Shrek 4) alkaa 10 minuutin montaasilla niistä vauvoista!! Eli Shrek kolmosta ei tarvitse ees kattoo!! se on ihan turha, koska nelonen alkaa periaatteessa kertauksella missä koko kolmonen käydään läpi, eli tekijätkin periaatteessa on tajunnu että Shrek kolme pitäs pyyhkiä Shrek kanoonista pois!  
 
Josta päästäänkin sitten mun huolellisesti ja tarkkaan suunnittelemaan Shrek-katsomisjärjestykseen™ Tietenkin alotetaan ekalla shrekillä, josta siirrytään tokaan jonka jälkeen kolmonen skipataan ihan täysin ja siirrytään suoraan Shrek 4 elokuvaan, ja tärkeää tai juurikaan edes mielenkiintosta ei menetetä.  
 
Ylläoleva järjestys on myös sattumoisin oma Shrek paremmuusjärjestys, ja toivon että voisin ja parhaanimukaan yritän kokoajan unohtaa koko shrek kolmosen olemassaolon. Ja mun vika ja mahdollisesti naula-arkkuun tasoinen pointti on tämä: Arvatkaa mikä muu ei noteeraa Shrek kolmosen tapahtumia? Shrek 4!!! yksikään hahmoista ei muistele kolmannen elokuvan tapahtumia tai hahmoja, eikä sitä noteerata muutenkaan millään tavalla koko elokuvassa. Koko Shrek kolmoselle ei ole mitään tarkoitusta. 
 
Ja mua vähän ärsyttää kuinka aliarvostettu Shrek 4 on. Mutta älkääs huoliko ihmiset, tunnelin päässä on valoa! Dreamworks ilmotti et Shrek 5 on tulossa jossainvaihees vuonna 2019, ja kuulemma ”keksii Shrek-pyörän uudelleen”. Joulu- ja halloweenspesiaaleja en ees noteerannut, koska ne nyt on sellaisia juhlahassutteluja ja ne eivät kuulu Shrekin pääjuoneen millään tavalla.      
 
-Micke- 
 

keskiviikko, 13. kesäkuu 2018

MUMMONI MUN MUISTELEE

Sain harvinaisen ja arvokkaan tilaisuuden viettää aikaa rakkaan mummoni kanssa. Hän on jo iäkäs, tai kuten itse sanoo; elämää nähnyt, mutta nuori. Kulku on käynyt kumaraan, liikkeet verkkaisiksi, mutta pää toimii, kuin partaveitsi. Istuskelimme kahvilan terassilla ja katselimme ohikulkevaa elämää. Se innoitti mummuni juttelemaan omista ajoistaan. 
 
” Voi hyvänen aika, miten on elämänmeno muuttunut siitä, kun minäkin olin nuori! Sillon oli tytöt tyttöjä, ja pojat poikia. En minä ymmärrä, mutta eipä se ymmärrys enää tässä iässä ole aina tarpeen. Kunhan vaan mukana kulkee ja ihmettelee! Katoppa tuotaki eläjää; -Kumpiko se on? Pojalle se näyttää, vaan kun on silmissä maalia, ja pitkä tukka. Nätti se olis ihan tyttönäkin! Tuntuu, että nykyset nuoret on ihan eksyksissä tässä elämässä, kun niin kummia tapoja on tullu!  
 
Eikä ihme; tärkeät asiat on unohdettu, ja juostaan kaiken turhan perässä. Naapuri saa kuolla kotiinsa, eikä kukaan välitä, ennenku alkaa pahalle haista! Ennen vanhaan koko kylä tunsi toisensa ja piti huolta. Niinku sillonki, ku naapurissa Maija kuoli keuhkokuumeeseen, ja jätti viis lasta ja miehen jälkeensä. Eihän se isä pystyny niistä yksin huolehtimaan, kun oli viikolla pitkää päivää tukkimettässä. Ihmiset autto kykyjensä mukaan. Lapset jaettiin tutuille ja sukulaisiin, paitsi Lauri, vanhin poika. Se oli kolmentoista, ja jäi isälleen. Yhdessä ne asu ja oli samassa savotassa töissä. Nyt ne taitas lapset joutua laitoksiin, eikä kukaan niistä piittais. 
 
Tiedätkös, sillon, kun minä tapasin sinun vaarisi, oli yhtä hieno päivä kun nytkin. Vaaris oli kuule niin komee ja hyväryhtinen mies, ettei toista niillä kylillä ollu. Se oli tullu auttelemaan meille heinänteossa, ja olikin hyvä työmies. Minä olin sillon vasta piirua vaille täysikänen, mutten vielä ollu miehiä sillä silmällä katellu. Mutta Waldemar sai tämän tytön silmät loistamaan ja posket rusottamaan. Vähän ujona kattelin, kun Walte nosteli heiniä seipäille. Se oli ilman paitaa, ruskettunu ja hikinen, lihaksikas mies. Vieläkin nousee puna poskille kun sitä muistan. Oli se vaan niin hävyttömän komia mies! 

Ja jutteli niin mukavia, minullekkin, ujolle maalaistytölle. Minähän rakastuin siihen suin päin! Sillon rakastuin, enkä koskaan lakannu rakastamasta. Sen verran hyvä mies se minulle oli.  
 
Me kateltiin toistemme silmiin ja minua nauratti, kun oli niin hyvä olla. Ja talveen mennessä me oltiin jo ruvettu riiustelemaan kunnolla, ja suunniteltiin häitä, ja yhteistä tupaa. Isäkin oli mielessään kun tyttö niin kunnollisen miehen sai. Minä sain Walten kanssa 57 onnellista vuotta, ennenku siltä sydän petti. Sillon minä opin, mitä yksinäisyys ja ikävä on. Olihan niitä ystäviä, ja teitä lapsiakin. Mutta kun suoraan sanon, niin ilman Waltea on niin tyhjä ja puolikas olla. Pääsis vaan itekki jo pois, ja Walten luo -missä lie onkin!” 
 
Katselen ja kuuntelen mummia. Näen ensin ilon tuikkivan silmissä, ja sitten sen, kuinka vaarin pois menosta puhuessa silmiin syntyy kyynelverho. Mummo on kaunis nainen. Edelleen, vaikka poskilla ja otsalla on uurteita. Tai ehkä kauneus tuleekin siitä eletystä elämästä. Onnen ja ilon kokemisista, ja joskus huolten ja surun taakasta.  Mietin, että mummilla on ollut rikas elämä, josta hän on osannut nauttia. Kumpa vain voisin itse sanoa samaa hänen iässään; että elettyä tuli, ja täysillä. 
 
-Jaana K. 

 
 

tiistai, 31. lokakuu 2017

Harrastusten tärkeys

Olen uudehko klubitalon jäsen. Kesällä aloitin perehdytykset. En kovin usein ehdi käymään paikalla, kun on niin paljon omia harrastuksia ja muuta menoa.

Haluaisinkin nyt mainostaa sellaista asiaa kun harrastusten tärkeys elämässä. Jos elämä tuntuu tyhjältä tai on vaikeuksia saada aikansa kulumaan.

Innoitus tämän artikkelin kirjoittamiseen syntyi osittain, nuorena kuolleen suosikkibloggarini kirjoituksesta, jossa hän kehoitti ihmisiä löytämään jokin intohimo elämäänsä.

Hän oli sairaseläkkeellä, jolloin oli aikaa lukea. Ennen kuolemaansa hänet äänestettiin suomen 7. suosituimmaksi kirjabloggariksi. Viimeisenä vuonna hän teki blogiinsa noin 200 kirja-arvostelua.

Hyödyllisiä ja mielenkiintoisia harrastuksia on tarjolla paljon. Liikunta tekee hyvää ja nostaa itsetuntoa kun kunto kohenee. Itse olin nuorena fyysisesti todella heikko ja laiha. Kuntosalilla kun aikani kävin, niin paitojen vaatekoko vaihtui XXL-kokoon. Juoksuakin jossain vaiheessa harrastin. Tutkimusten mukaan lievään masennukseen liikunta on tehokkaampi apu kuin lääkitys ja auttaa se vakavampiinkin diagnooseihin.

Luen päivittäin ja parhaana vuotena ehdin lukemaan 93 romaania. Jos ei muuta niin tuntee itsensä sivistyneeksi. Jos ei romaaneja jaksa lukea niin elämäkerrat on myös hyvä vaihtoehto. Kun ottaa tavaksi lukea jokin sivumäärä jokaisena päivänä niin tulee mukavasti päivärytmiin säännöllisyyttä.

Elokuvia on laidasta laitaan että kaikille löytyy omansa. Vähän enemmän kun niistä innostuu niin tulee hankkineensa katsottavaksi suunnilleen kaikki katsomisen arvoiset klassikot ja uutuudet. Kirjastosta löytyy ihan hyvin valikoimaa.

Jos sattuu omaavansa jotain luovaa kykyä, kannattaa sitä kehittää ja pitää yllä. Itselläni on kirjoittaminen. Olen kirjoittanut lyhyitä tarinoita joista pisin on 25-sivun mittainen sekä noin 30 onnistuneempaa runoa. Tuntuu todella hienolta kun saa luotua jotain omaa ja omaperäistä. Sitten kun saa vielä positiivista palautetta, niin mikäs sen mukavampaa.

Mitään muuta taiteellista en osaa mutta onhan näitä kuvataiteet, musiikki jne

Minulla on myös oma blogini jota olen vuoden aikana kirjoittanut säännöllisesti, nykyään maanantaisin. Siinä menee aina monta tuntia kun käyn edellisen viikon tapahtumat maailmalla, television puolella ja omassa elämässäni. Viikon mittaan kirjaan ylös aiheita joita otan mukaan seuraavaan kirjoitukseen.

Suurin intohimo minulla on keräily. Olen aina kerännyt jotain ja nykyään todella monipuolisesti kaikenlaista. Siihen tarvitsee jonkin kutsumuksen. Toiset kerää koko elämänsä ja toiset ei ymmärrä mitä järkeä koko touhussa on.

Olen 10-vuotta ollut aktiivisesti Suomen lätkäkorttikerääjien yhteisössä mukana. Meillä on oma aktiivinen nettisivu, messuja ja yhdistys johon kuulun. Se on tosi kallis harrastus mutta elän muuten säästäväisesti. Kerättäviä pelaajia tai aiheita on loputtomasti ja kun huomaa olevansa jossain osastossa Suomen tai jopa maailman ykkönen niin alkaa saamaan keräystovereiltakin arvostusta. Minulla on esimerkiksi tiettävästi maailman ainoa kokoelma joka on valikoitu pelaajan käyttämän mailamerkin mukaan. Myös Ilveksen ja Toronton maalivahti Vesa Toskalaa minulla pitäisi olla eniten maailmassa.

Carl Barksin Aku Ankkoja olen kerännyt lapsesta alkaen ja tällä hetkellä tilanne on se että 744 sarjakuvasta puuttuu 27kpl. On tärkeää että saa tarkat tilastot paljonko kerättävää on ja paljon itseltä löytyy.

Muuta kerättävää minulla on esimerkiksi vanhat C-kasetit, jotka alkavat olemaan hinnoissaan nyt kun kaikki ovat omansa heittäneet roskiin. Ne mahtuvat myös aika pieneen tilaan.

Kaupan vaihtorahoja olen ottanut talteen 10-vuoden ajan myös. Tällä hetkellä minulla on 390 erilaista kolikkoa 19 eri maasta. Se on periaatteessa ilmainen harrastus koska kolikot voi joskus laittaa takaisin kiertoon jos lopettaa keräämisen.

Tässä muutama esimerkki mitä voi kerätä. Nykyäänhän muumimukitkin ovat todella suosittuja ja melkein joka kodista löytyy sellaisia.

Tosiaankin jos ei muuten ole rytmiä elämässään niin monipuolisilla harrastuksilla aika kuluu rattoisaan ja itsetunto saattaa kohota kummasti.

Ei mulla nyt muuta. Terveisin jäsen numero 265 Juhani M.