Poistun tekstin käsittelyohjelmasta tallentamatta kirjoituksiani ja paiskaan läppärin kannen kiinni. Olen turhautunut ja kyllästynyt. Jälleen kerran tässä kävi näin ja olen epäonnistunut ja kuvittelenko oikeasti että osaisin kirjoittaa. Tämä on niin tuttua. Olen varmaan miljoona kertaa mielessäni suunnitellut mistä kirjoitan ja näen silmieni edessä kuinka hieno kirjoituksestani tulisi. Toteuttamis vaiheessa en pääse alkua pidemmälle kun tulen siihen tulokseen etten osaa mitään, turhaudun ja petyn itseeni ja päätän lopettaa tämän soopan kirjoittamisen. Tämä toistuu elämässäni muissakin asioissa kuin kirjoittamisessa ja asiaa käsiteltiin viime viikolla terapiassa. Tultiin siihen johtopäätökseen että tämä liittyy vaativaan persoonallisuuteeni.

Kolme vuotta sitten kun toinen yritys ammatillisessa kuntoutuksessa keskeytyi psyykkisiin ongelmiin päästiin kiinni siihen mistä tässä on kysymys ja miksi palan loppuun ja miksi olen jatkuvasti niin väsynyt. Oireilin pitkään masennuksella, ahdistuksella ja pakko-oireilla mutta olin jotenki niin pihalla itseni kanssa etten tiennyt mistä tässä on kysymys. Masennusta ja ahdistusta hoidettiin lähinnä lääke hoidolla mutta persoonallisuuteeni ei oltu kiinnitetty huomiota. Olin työkyky arviossa psykiatrian poliklinikalla ja toistuvan masennuksen, ahdistuneisuushäiriön lisäksi oli F 60.5 vaativa persoonallisuus. Lausunnon tekstissä oli mainittu myös useammassa kohtaan persoonallisuus häiriö. Aluksi se tuntui järkytykseltä ja enkai minä oikeasti näin hullu ole mutta asiaa kun ollaan käsitelty terapiiassa se on antanut lopulta nimen ja syyn oireilulleni. 

Katselen ympärilleni yksiössäni ja kyllähän järjestyksen tarve tulee täällä hyvin esille. Jokaisella tavaralla on oma paikkasa ja kiinnitän palon huomiota yksituýiskohtiin. Elämäni on rutinoitua ja muutokset arkielämässä on mulle vaikeita. En siedä sitä etteivät asiat mene niin kuin olen ajatellut. Kodistani on tullut mulle kuitenkin tärkeä paikka, viihdyn täällä ja tarvitsen paljon omaa aikaa. Muistan ne ajat jolloin yksinolo tuntui ahdistavalta mutta nykyään viihdyn yksikseni vaikka pidänkin itseäni myös sosiaalisena ihmisenä. Tiettyjä pakko-oireita mulla ilmenee edelleen ja jotenki elämä ilman niitä tuntuu kaaottiselta ja pelottavalta. Välillä kyllästyn siihen että miksi mun on niin tarkkaan mietittävä miten pukeudun ensiviikolla ja onko sillä niin väliä vaikka kaikki vaatteet ei olisi sävy sävyyn. Tiettynä päivinä on siivous ja pesu päivät ja näistä on pidettävä kiinni. Syömisessä on myös kontrollin tarvetta, yhden ruoka aterian syön päivisin mutta iltaisin ollaan menty viime aikoina rahkalla, raejuustolla ja hedelmillä. 

Pientä alavireisyyttä on ollut havaittavissa viime aikoina. Se on ollut hyvä asia että olen pystynyt huomioimaan tämän. Vielä vuosi sitten en kiinnittänyt huomiota omaan jaksamiseen, sivuutin sen ja sitten lopulta oltiin tilanteessa että uuvuin lopullisesti. Päivitimme viime viikolla Klubitalolla avain työntekijäni kanssa tavoitesuunnitelmaani ja siinä tuli tärkeitä asioita esille ja olen nyt aika monessa mukana joten keskityn niihin. Työpainotteeseen päivään tulen osallistumaan kolmena kertana viikossa. Siinä se oma jaksaminen menee ja tarvitsen lepopäiviä viikolla. Olen osallistunut klubilahti lehden kehitys tiimiin ja olen varajäsen ehdokkaana klubitaloverkoston hallitukseen. Vaikka hyvät kirjoitus ideat ovat kaatuneet jonkun novellin tyyppisen jutun kirjoittaminen kiinnostaa ja kytee jossakin tuolla alitajunassa. Aamusivut, heti ylösnoustua olen tekstiä kirjoittanut paperille ihan mitä mielessäni pyörii. Vähän päiväkirjan tyyppistä se on ollut ja hienointa siinä on ollut ettei ole oikeaa eikä väärää tapaa kirjoittaa. 

Niska ja selkä kivut ovat olleet voimakkaita viime aikoina. Vapina käsissä ja päässä on tuntunut häiritsevältä. Sain diagnoosin cervikaaliseen dystoniaan 2011 ja pyyykkien ja fyysinen rasitus tuntuu pahentavan oireita. Vapinan lisäksi pääni kiertyy oikelle aiheuttaen lihaskarmppeja ja jalkani ovat oireilleet myös viime aikoina. Siivoaminen esim. imurointi ja kauppakassien kantaminen ovat hankalaa. Usein mietin miksi tämänkin piti osua kohdallani mutta dystonian kanssa kuitenkin pärjään vaikka kyllähän sekin vaikuttaa mielialaan näiden oireiden kanssa eläminen. 

Henkka