Torstaina aamusta saavuttuani klubitalon eteen parkkipaikalle niin ohimenevä jalankulkija puhui puhelimeen ja kertoi kuulijalle kadun varressa kyyhöttävästä pulusta. Itse huomasin tilanteen myös ja jäin hetkeksi hämmästelemään myös pulun vointia. Lähetyin pulua muutamaan kertaan, mutta se käveli vain karkuun. Pohdin mielessäni, että onko se loukkaantunut. Paikalle saapui toinen klubille tuleva henkilö joka kertoi Mariankadulla samanmoisesta tilanteesta, jossa lintu oli otettu kiinni ja asiasta oli soitettua viranomaisille. Viranomaiset hoitivat asian niin, että päästivät linnun lintujen taivaaseen. Klubin johtajan saapuessa hän totesi luonnon hoitavan asian. Päätin myös siitä tilanteesta lähteä sisälle ja pulu jäi kyyhöttämään kadulle.

Kahvitauon päätyessä minut nykäisi toinen klubilainen hoitamaan Salpausten opiskelijoiden palaveria ja hän lähti tilanteesta ulos savukkeelle. Olin hyvin kiitollinen hänen pienestä taktikoinnistaan antaa palaverin jatkaminen minulle. Palaverissa ollessani toimiston puhelin soi ja sieltä soitti klubitalomme työkokeilija, jonka pyysi minua pyytämään jotakuta sisältä tulemaan pulujahtiin. Hämmennyin ja sanoin sanat ääneen. Salpauksen opiskelijat katsoivat minua pitkään ja hämmentyivät huvittuneina tilanteesta. Mutta työkokeilijamme sai apua kahden henkilön voimin, että pulu saatiin viimein kadulta kiinni. Pulu oli karannut muutamaan otteeseen autojen alle ja sitä pelastaessa autoilijat olivat katsoneet pitkään työkokeilijamme. Hän oli ohjeistanut autoilijoita lähtemään varovasti parkista pois, etteivät ajaisi pulun päälle.

Pulu tuotiin klubimme tilojen vastaanoton varastoon odottamaan, jotta sen hakisi henkilö jolle siitä oli ilmoitettu. Pulun oli luvannut vastaanottaa hoitaakseen yksityinen henkilö, joka hoitaa tämmöisiä tapauksia. Eniten huvittuneisuutta herätti kun kerroimme klubin johtajalle Jussille, että varastossa on pulu. Hän oli aivan peruslukemilla kuunnellut tiedon, mutta kommentit olivat huvittavat. Jussi kommentoi: ”siis mitä”, ”onko se tuolla vapaana” ja ”tuleeko se kasvoille tuolta jos oven avaa”.

Päivän päätteeksi pulu vietiin yksityiselle hoitajalle aivan perille asti ja pulu osoittautui aivan pennuksi, joka ei vielä osaa lentää. Saimme kumminkin pulun pelastettua.

Perjantaina työkokeilijamme tiedusteli pulun vointia ja se on alkanut voimaan jo paremmin, kun oli viimein saanut ruokaa. Pulu oli nimittäin ollut jo hyvin heikkokuntoinen pelastus päivänä ja pitkään ei olisi enää kadulla selvinnyt.

Klubillamme ei ole toista samanlaista päivää. Ja tämä oli jo hyvä esimerkki siitä. :D

Viime viikko oli hyvin tapahtumarikas koska tiistaina kävimme Mielenterveysmessuilla Helsingissä ja keskiviikkona oli Ennakkoluulot ja häpeäleima- tapahtuma hoitajankadulla LAMKin tiloissa. Ne olivat hyvin mieleen painuvat päivät.

Halusin jakaa teille kyllä erityisesti tämän pulun tarinan.

- Susse

pulu.jpg